Turku Through the Looking-Glass [Part I]

  

Turku Through the Looking-Glass -kuvasarjassa nähdään välähdyksiä turkulaisesta arkkitehtuurista

Kuvat: Otto Lehtonen

Taidehistoriallinen tarot-tuokio

Menneisyys

Kiirehdin pääsykokeisiin. En ehdottomasti halua, enkä voi olla myöhässä. Koko tulevaisuuteni on kortilla ja nyt on pantava parastaan. Paikka kuhisee toinen toistaan hukassa olevamman näköisiä humanistinalkuja. Kaikki on pääsykokeissa niin sekavaa.

"Jättäkää laukut luentosalin reunoille, mukaan saa ottaa vain kynän ja henkilöllisyystodistuksen."

"Entäs pyyhekumin?"

"Joo tottakai pyyhekumi kannattaa ottaa."

"Entäs viivotin?"

"No jos aiot tehdä marginaaleja, niin kyllä se sitten kannattaa olla."

"Varmaan terotinkin on ok?"

"Joo..."

"Mites toi vesipullo?

"Sen saa myös ottaa..."

Tilanne on niin jännittävä, että otan vahingossa mukaan koko penaalin. Ryntään viemään sen takaisin laukkuuni, etteivät vaan syytä huijauksesta. Kävin vessassa juuri ennen kokeen alkua ja heti pissattaa. Itse koe menee mielestäni hyvin, palaan parin tunnin päästä tekemään kokeen toisen osan. Kokeesta lähdettyäni kaikki tuntuu niin oudolta. Oliko elämäni nyt tässä? Jäänkö ikuisesti kaupan kassalle? Menikö koe ihan penkin alle vai olenko jo valmis maisteriksi? Ei meitä ollut siellä niin monta, pystyn helposti laskemaan todennäköisyyden sisäänpääsylleni, mutten luota prosentteihin.

Muutaman kuukauden päästä tulokset julkistetaan. Ystäväni kertoo, että tulokset tulevat keskiyöllä nettiin. Eivät tulleet. En saa unta, vaan herään muutaman sängyssä pyörityn tunnin jälkeen ja istun koneen eteen. Enää 12 minuuttia ja niiden on pakko tulla nettiin. 12 minuuttia kuluu ja siinä ne nyt on. Kamala määrä nimiä eikä taidehistoriaa löydy mistään. Yllättäen se on aakkosjärjestyksessä viimeisten joukossa.

Tuossa se nyt on! Minä tein sen, minä voitin! Vähän yli kuukauden päästä elämäni voi todella alkaa. Kaikki tuntuu taas niin valoisalta. Aurinko paistaa, enkä voisi olla onnellisempi. Onnitteluviestejä satelee kaikista galakseista.

Nykyisyys

Istun työpöytäni äärellä kotona ja avaan tiiliskiven kokoisen kirjan, johon kolme ihmistä on tehnyt alleviivauksia. Kirja näyttää sivu sivulta aina vain enemmän lasten värityskirjalta, tekisi itsekin mieli alkaa värittämään. Ryhtini on huonompi päivä päivältä, selkään jomottaa ja niska on jumissa. Ei olisi pitänyt tutustumisviikolla jättää ergonomia-luentoa välistä.

Aurinko paistaa ulkona, mutten rohkene lähteä edes opiskelijalounaalle kamalaan tuuleen ja tuiverrukseen. Parempi pysytellä sisällä, mikäs minulla kaikkien näiden kirjojen keskellä. Yritän oppia ja sisäistää kaiken, mutta opittavaa tietoa on yksinkertaisesti liikaa. Täytyykö minun edes oikeasti tietää kaikesta kaikki? Odotan jo seuraavaa tenttiä, vaikka siihen on vielä melkein kuukausi. Opintopisteiden saaminen tuntuu samalta kuin uusien Pokémonien rekisteröiminen Pokédexiin, siihen jää koukkuun. Opintopisteitä ei voi kouluttaa, mutta ne kouluttavat minut.

Vappu lähestyy kiivasta tahtia. Kaiken maailman ihmiset toivottelevat sähköpostitse "hyvää vapunaikaa". Vappu on opiskelijan joulu - lahjana tosin on vain omat juomat ja ainejärjestön radioaktiivinen booli. Monen yliopisto-opiskelijan lukuvuosi päättyy vappuun, totta kai sitä pitää juhlia. Minä en halua juhlia ensimmäisen opiskeluvuoteni loppumista. Ei enää lounastreffejä, humanistihiprakkaa, hallituksen kokouksia, tulostinläpysköjä tai luentokuulusteluja moneen kuukauteen. Ensimmäinen vuoteni meni hujauksessa, enkä saa sitä koskaan takaisin. Ensi vuosi on kaikesta huolimatta toivoa täynnä - perusopinnot vaihtuvat aineopintoihin, uudet ykköset saapuvat, Pokémoneja ropisee kuin Vegasin rahapeleissä.

Tulevaisuus

Graduni loppumetreillä saan puhelun, jossa minua pyydetään ryhtymään Dionysos-jumalan kunniaksi pystytettävän uuden glyptoteekin perustajaksi ja luonnollisesti johtajaksi. Paraisten rannoille oli kuulemma huuhtoutunut satoja antiikin Kreikan patsaita, aika erikoinen sattuma. Tuntuu kuin kaikki yliopisto-opintoni olisivat johdatelleet minua tähän kohtaloon.

Teen 60-vuotisen uran glyptoteekin johtajana. Paraisille perustettu glyptoteekki on kasvanut valtavasti, ja kattaa lopulta monen hehtaarin puiston, jota tullaan ihastelemaan kaikista maailman kolkista. Suomen talous kasvaa koko ajan lisääntyvän turismin turvin. Uuden 5000 euron setelin muotokuvassa hymyilen vienosti. Testamenttaan omaisuuteni Turun yliopistolle. Mutantoituneen rottakuninkaan asuttama ex-ainejärjestötalo Mimesis puretaan vihdoin maan tasalle, ja sen tilalle pystytetään muistokseni Otto Lehtosen rauhanalttari.

-

Kuvat on otettu Kööpenhaminan Statens Museum for Kunstissa.

Teksit ja kuvat Otto Lehtonen

Pelkkää pornoa - Ny Carlsberg Glyptoteket

Ny Carlsberg Glyptotek

Kööpenhamina, Tanska

Aukioloajat ja muut tiedot löytyvät täältä

Kävin viime elokuussa ensimmäistä kertaa Kööpenhaminassa. Kuten käytännössä kaikki siellä käyneet tuttuni, minäkin rakastuin tuohon vaikeasti kuvailtavalla tavalla ihmeelliseen ja jopa taianomaiseen kaupunkiin. Kööpenhaminassa kaikki tuntuu olevan kohdillaan - se on Pohjoismaisen designin ja muodin pääkaupunki, luultavasti maailman ainoa paikka, jossa pyöräily voi olla samaan aikaan käytännöllistä, coolia ja turvallista, ja jossa jokainen kadunkulma ja talo on fotogeeninen. Jos et ole vielä Kööpenhaminassa käynyt, mutta olet suunnittelemassa ulkomaan ekskursiota syystä tai toisesta - look no further! Mene rakas ystävä Kööpenhaminaan, et tule katumaan sitä.

Kuten kaupunkia itseään, on myös uutta lempimuseotani Ny Carlsberg Glyptotekiä (joka muuten sijaitsee kuuluisan Tivoli-huvipuiston vieressä) vaikea kuvailla sanoin. Koko museo on niin ulkoa, sisältä, alta, päältä kuin keskeltäkin puhdasta pornoa kauneutta janoavalle sielulle. Jos erityisesti antiikin/uusklassiset alastomat miespatsaat ovat sydäntäsi lähellä, niin this is the place to be. Glyptotekistä löytyy taatusti jokaiselle jotakin - jos penikset ja pakarat eivät innosta, voi istuutua museon keskiosan sisäpuutarhaan ja olla yhtä luonnon kanssa. Museo on silkkaa tähtisadetta ja keijupölyä myös ulkopuolelta, pihalta löytyy muun muassa Auguste Rodinin Ajattelija.

Yksi vakava vika Glyptotekissä kuitenkin on - se on aivan liian iso ja monipuolinen sisäistettäväksi yhdellä kertaa. Kannattaa syödä runsaskalorinen ateria ennen museoon menoa, eikä missään nimessä tule unohtaa terveyssandaaleja. Itse olin valitettavasti nälkäinen, ja oikea jalkani oli jo puolittain haudassa, joten kymmenet eri huoneet ja salit tuli mentyä läpi hätäisesti. Sama ongelma pätee moniin muihin upeisiin ja valtaviin museoihin. Mielestäni olisi eettistä laittaa museon ulkopuolelle varoituskyltti "Suositellaan vain täysissä ruumiin ja sielun voimissa oleville turisteille".

Ny Carlsberg Glyptotekin upea sisäpuutarha vilahtaa kuvan herraspatsaan helman alta.

Pysyvän näyttelyn lisäksi Glyptotekissä on myös luonnollisesti vaihtuvia näyttelyitä. Kaiken tämän järjettömän upeuden lisäksi siellä järjestetään myös konsertteja ja ... (drumroll) ... m u o t i n ä y t ö k s i ä ...! Vaihtuvana näyttelynä siellä vieraillessani oli sattumoisin ranskalaista taidetta, mm. Edgar Dégas'n tauluja ja pikkuballeriina-patsas. Sacré bleu!

Näin jälkikäteen ajatellen tuntuu, että kohtalottaret olivat ennustaneet saapumiseni jo vuosituhansia sitten, ja järjestäneet koko jutun ihan vain minua varten. Vähätellen voisi sanoa, että Ny Carlsberg Glyptotekista tuli kertaheitolla lempipaikkani koko universumissa.

Teksti ja kuvat Otto Lehtonen